Blogivieraana Liisa Halkosaari

Silmien välittämää
Teksti ja kuvat: Liisa Halkosaari

Haaveilin lukioikäisenä urasta graafisena suunnittelijana. Siihen ei luultavasti ollut riittävästi taitoa eikä motivaatiota, ja ajatuskin unohtui kun löysin uuden kiehtovan alan. Muistan kuitenkin pitkään harmitelleeni rumia ja tarkoituksettoman koomisia mainoksia, joita sormet syyhysivät korjaamaan.

Kuvilla ja kuvallisella viestinnällä on aina ollut iso sija elämässäni. Teinivuosien kuvataidekerhon jälkeen en olekaan juuri itse tehnyt taidetta, kunnes pari vuotta sitten lähdin croquis-piirtämisen kurssille. Oli hauskaa huomata, että kuva siirtyy yhä verkkokalvolta kynän välityksellä paperille samoin kuin yli 20 vuotta sitten! ”Samoin” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että välillä lopputulos näyttää siltä mitä tavoittelen, useimmiten ei, mutta paikoin se pääsee myös yllättämään.

Omassa piirtämisessä löysin uuden piirteen, kun jätin silmälasit (miinus 3 ja hajataittoa) pois. Kun en näe neljän metrin päässä seisovan mallin piirteitä tarkasti, joudun – niin erikoiselta kuin se kuulostaakin – piirtämään sen mitä näen. Ironista kyllä, teoksista tulee mittasuhteiltaan tarkempia! Kun näen käden sijaan tumman muodon, piirrän sen, enkä sitä, miltä ”tiedän” käden näyttävän.

Yllätyksiä kuvallisessa ilmaisussa haen erityisesti taiteessa – viestinnässä sen sijaan kuvien soisin olevan yksiselitteisiä, ellei sitten ole tarkoituskin viestiä ristiriitaa. Koulutan työkseni viittomakielen tulkkeja, eli kielen ja vuorovaikutuksen ammattilaisia. Tulkkauksessa on tärkeää viestiä selkeästi kaikilla työkielillä, niin viitotuilla kuin puhutuillakin. Osana selkeää vuorovaikutusta on usein – ellei jopa aina – eleitä, ilmeitä, katseita, nyökkäyksiä. Ja yhä useammin myös kuvia, videoita, tekstiä ja symboleita. On ollut mahtavaa huomata, miten monin visuaalisin keinoin ihmiset nykyään osaavat ja uskaltavat tehdä viestiään selvemmäksi!

Uusin kokeilemani tekniikka croquis-tunnilla on piirtää katsomatta paperiin. Se tuntui aluksi vaikealta, oli kamalaa päästää irti tavoitteesta tehdä kaunis kuva. Kuvista tulee todella omituisia, mikä on oikeastaan mahtavaa. Tulos on aina yllätys. Ja omituiset, vinksahtaneet kuvat ovat mielenkiintoisempia kuin kauniit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *