Digiympäristöihin sukeltaminen on mullistanut suhteemme kuvaan. Digilaitteiden ruuduilla kuvia voi suurentaa tai pienentää, ja sovellukset tuovat niin minipienet esikatseluruudut kuin laajat panoraamakuvat ulottuvillemme. Kuvia tuntuu olevan ympärillämme rajattomasti, samalla kun niiden käyttöyhteyksien kirjo kasvaa. Laittaessamme kuvan verkkoon avoimesti käytettäväksi, emme voi tietää, missä, miten ja millaisessa käyttöliittymässä sitä tullaan käyttämään.
Myös kommunikaatiokuvina toimivien piirrettyjen symbolikuvien käyttöympäristöt ovat rajattomat. Niitä taitetaan tekstinkäsittely- ja taitto-ohjelmilla, sijoitetaan kommunikaatiosovelluksiin ja niistä koostetaan Papunetin kuvatyökalulla erilaisia materiaaleja. Sovellusten ja taittopohjien näkymiä ja ruudukoita voi säätää käyttäjien tarpeiden mukaan (jos esimerkiksi on haasteita näkemisessä tai hahmottamisessa), jolloin kertanäkymässä voi olla vähemmän suurempikokoisia kuvia tai enemmän pienempikokoisia kuvia.
Digitaaliset ruudut ympärillämme ovat suorakaiteita, samoin tulostuspaperi, jota käytämme. Kun ruutua tai paperia jaetaan (kuva)ruudukoksi, suorakaidemuoto yleensä säilyy myös yksittäisissä ruuduissa. Jos pohditaan, minkä muotoinen kuva toimii parhaiten erilaisissa ruudukoissa, niin toimiva ratkaisu on neliömuoto. Silloin kuva loksahtaa paikalleen käyttäen kaiken sen tilan, mitä sovellus sille korkeussuunnassa antaa, ja sovellus itsessään täyttää vaakasuuntaan mahdollisesti jäävän tyhjän tilan.
Symbolikuvien pitää skaalautua, eli välittää sisältämänsä tieto käyttökoosta riippumatta. Miten tätä voi kuva- ja piirrosteknisesti tukea, siitä lisää myöhemmin!
Sari K.